Surullisia uutisia

Hei teille kaikille ihanille lukijoille! Ette ole kuulleet minusta pitkään aikaan, viimeksi maanantaina. Nyt on lakkausinto stopannut totaalisesti. Itkuvaroitus tähän väliin, jos uskallat lukea kaiken.

Kävi nimittäin niin, että meidän pieni karvapallomme, vain 5-vuotias Iggymme nukkui pois eilen, keskiviikkona. Tiistaina kävimme hänen kanssaan eläinlääkärissä, koska hänellä näytti olevan silmässään jotain vikaa. Eläinlääkäri totesi sen olevan tulehdus, määräsi silmätippoja ja silmävoidetta. Kontrolli olisi ollut parin viikon kuluttua.

Keskiviikkoaamuna Iggy sai kouristelukohtauksen oltuaan yksin vanhempieni sängyllä. Kuulin osan siitä ja menin ihmettelemään. Soitin uudestaan eläinlääkärille ja selitin tilanteen. Hän määräsi suppoja haettavaksi apteekista. Mitään ei siis tutkittu.

Onneksi minulla on Facebook-kaverina Kynnelle-blogin ihana Sanna, jonka kautta sain yhteyden Turun eläinsairaalassa työskentelevään henkilöön. Tämä henkilö ihmetteli aikaisemman eläinlääkärimme toimintaa ja suositteli toista lääkäriä Turun eläinsairaalasta. Soitin vielä uudelleen sille eläinlääkäriasemalle, jolla olemme käyneet. Olisin halunnut päästä sille vanhemmalle eläinlääkärille, joka on hoitanut perheemme eläimiä jo 20 vuoden ajan (vanhempieni kissa, perheemme koira ja muutaman kerran Iggyä). Sain soittoajan, koska eläinlääkärin vuoro alkoi vasta yhdeltä. Soitin samantien Turun eläinsairaalaan.

Turun eläinsairaalasta sain suositellun lääkärin suoraan puhelimeen ja hän pyysi meitä tulemaan. Saimme ajan vain muutamaa tuntia myöhemmäksi, klo 14. Aika venyi melkein 20 minuuttia, koska eläinlääkärillä oli aiempi potilas - niin kuin yleensä lääkärin vastaanotolla ajat venyvät helposti.

Iggyltä kuunneltiin sydän, otettiin verikokeet ja testattiin vaikka mitä. Aikaa eläinlääkärissä meni kaksi tuntia. Tämän kahden tunnin aikana todettiin, ettei Iggyllä enää ollut uhkausvastetta ja sen näkökyky ja pupillien suureneminen ja pieneneminen olivat suuresti heikentyneet. Kohtaus oli siis romahduttanut kissamme täysin. Pupillit eivät enää pienentyneet niin kuin niiden olisi pitänyt.

Iggy sai toisen, vielä rajumman kouristelukohtauksen ollessamme kolmestaan (minä, avomies ja Iggy) eläinlääkärin huoneessa. Huusin lääkärin paikalle ja mukana tuli sekä tämä Facebookissa tapaamani henkilö että toinen hoitaja. Näin sen heti heidän silmistään: se oli todella vakavaa ja sitä tuskin pystytään hoitamaan.

Kohtauksen jälkeen todettiin, että Iggyn tasapainoaisti on vaurioitunut, koska se pakonomaisesti kiersi kehää lattialla ja yritti myös kopassaan kääntää päätään ja vartaloaan oikealle. Se kissa, jonka olimme tunteneet 2 ja puoli vuotta, oli poissa. Edessämme kopassa makasi suurine nappisilmineen vain tiedostamaton kuori, jonka jossain pimeässä perukassa rakas kissamme kärsi.

Olen varma, että koko sen ajan, kun silitin häntä ja pitelin hänen päätään, kun päätimme eutanasiasta, Iggy kuuli, tunsi ja haistoi minut. Hän enää tuskin näki meitä, koska silmät olivat tyhjät ja pupillit suuret. Iggyllä oli jalassaan kanyyli verikokeen jäljiltä, joten sitä kautta oli helpointa antaa nukutuslääke.

Päädyimme eutanasiaan, koska kissamme ei enää ollut läsnä samassa huoneessa. Kissa oli saattanut jo kuolla ja joutua pimeään paikkaansa vanhempieni sängyllä aikaisemmin aamulla. En voi kuvitellakaan, kuinka peloissaan hän on ollut viimeiset tuntinsa. En halunnut enää pitkittää tuon ulkokuoren tai pienen kissan hätää. Rakas kissamme nukutettiin pois 27.6.2012 ennen kuin kello löi 16.

Jotkut ovat saattaneet huomata, että olen kirjallisesti asioita ilmaiseva ihminen. Minulle on huomattavasti helpompaa kertoa tunteistani ja ajatuksistani kirjallisesti. Siksi halusin kirjoittaa kaiken tämän ulos silloin, kun se on vielä tuoreessa muistissa. Tämän kirjoituksen avulla pääsen parantumaan.

Onneksemme Iggyllä oli hienot viimeiset päivät kanssamme. Hän vietti juhannusta minun, avomieheni ja avomiehen kaverin kanssa meillä. Hän tuli mukaamme vanhempiemme kotiin, kun menimme kukkavahdeiksi. Viimeisenä iltanaan, tiistaina 26.6. nostin Iggyn rakastamalleen pöydälle katselemaan lintulautaa. Avasin ikkunan ja Iggy meni tapansa mukaan ikkunalaudalle verkon taakse tuoksuttelemaan märkää kesäiltaa. Hän oli niin kaunis. Minulla kävi mielessä, että haen kameran ja ikuistan hänet kauniiseen kuvaan, mutta en voinut jättää kissaa yksin. Avomieheni oli suihkussa.

Iggyn viimeinen ateria oli grillattua kanaa läpinäkyvästä kupista. Hän oli saanut samaista kanaa välipalaksi, kun hän oli nauttimassa avomieheni rapsutuksista tämän sylissä. Iggy oli kiivennyt sohvan kautta avomieheni syliin lepotuoliin ja nautti olostaan suunnattomasti. Avomieheni osasi rapsuttaa juuri oikeasta kohtaa päätä niin, että tuntui kuin Iggy olisi hymyillyt tyytyväisyydestä.

Avomieheni rapsutti Iggyn myös ikuiseen uneen, kun hänelle annettiin nukutuslääke. En usko, että olisi ollut parasta tapaa päästää rakas kissamme pois kuin rapsuttamalla häntä juuri siitä paikasta juuri samalla tavalla kuin aina ennenkin.

Parin viikon päästä saan hakea uurnan Turun eläinsairaalasta. Uurna on vaaleansininen, jossa on kaksi valkoista tassunjälkeä. Olemme ajatelleen nostaa Iggyn sille paikalle, minne hän ei koskaan päässyt, mutta aina yritti kurkotella ikkunalaudalla ollessaan: TV-tason päälle kaiuttimen viereen. Iggy piti musiikista ja tuli aina kuuntelemaan sitä kanssamme.

Lepää rauhassa rakas, pieni, musta kissamme Iggy.

Kiitos kaikille tuestanne! Erityiset kiitokset:
Sannalle ja Nennalle, olette tukeneet meitä ja sanoneet niin ihania asioita <3


Turun eläinsairaalalle, erityisesti:
eläinlääkäri Rosa Jolmalle, kiitos tuestasi viimeisenä yhteisenä hetkenä kissamme kanssa;
Frida Samuelssonille tukevista sanoista ja ohjaavasta otteestasi


Kaarinan eläinlääkäriaseman eläinlääkäri Iiris Rastaalle, joka yritti soittaa minulle monta kertaa, kun olimme jo luopuneet kissastamme. Kiitos siitä tiedosta, että olisit tehnyt samat tutkimukset kuin Turun eläinsairaalassa.